3/03/2013

Kääpiöiden käsistä

Harrastaa meillä kädentaitoja muutkin kuin minä. Normaalitilanne pöydällä muistuttaa kaaosta, koska aina pitää jotain tärkeetä häärätä. Jos lähdetään johonkin kylään, yleensä kuuluu huuto: "mun täytyy joku kortti vielä askarrella!" Ja sitten silputaan hetken aikaa, teipataan ja liimataan ja pari viivaa kynällä ja noni - sit mennään. Allaoleva purkki on keittiön sivupöydällä ja luulin, että kansi purkin päällä vähentäisi hieman tavaroiden kulkeutumista ympäri taloa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Vaikka ne kannen kierteet ovat vähän ruosteessa, niin eihän se avaamista estä kun saksia tai liimaa tarvitaan. 


Nämä harvemmin ovat siististi täällä purkissa tallessa.

Varjelin pitkään omia paperiaskarteluvarastojani kääpiöiden sormilta. Värikkäät ja kauniit paperit makoilivat kangaskasseissa "askarteluhuoneessa." Unohdin kääpiöiden lipaston viereen kerran yhden näistä kasseista ja muutamassa päivässä oli tuhottu muutama Basic Greyn skräppipaperilehtiö. Huokaisin syvään ja ajattelin, että saanpa uusia lehtiöitä sitten kun niitä tarvitsen. Sittemmin olen ilolla hakenut varastoistani kaikkea, mitä on osattu pyytää. Vielä kivammat varastot ovat mummulassa, jossa on askarreltu mm. näistä piippurasseista ja napeista vaikka ja mitä. Matoja tai koristuksia tai mitä nää nyt onkaan. :)

Vanhempi kääpiöistä tarttuu äitinsä tavoin (yli-)innokkaasti uusiin harrastuksiin. Vanhan mummun nurkissa on vaikka mitä kivaa tekemistä. Kangaspuiden käyttöä ei häiritse se, että polkemaan ei itse ylety; aina on löytynyt joku auttamaan siinä hommassa. Aikamoinen suoritus kolmevuotiaalta - riemunkirjava tabletti on isolta osin itse paukutettu!


"Hei hupsis, mitä toi mun malli tekee täällä?"

Luomisvimmaansa saa purkaa myös päiväkerhossa. Siellä on tehty aivan ihmeellisen hienoja töitä, kankaanpainamisesta leivontaan ja kaikkea paperista ja pahvista. Ihailen kerhotöissä myös sitä, että materiaalit ovat suurelta osin kierrätettyjä ja asioille on keksitty uusia, oivaltavia käyttötarkoituksia. Lumiukko tuli kotiin tällä viikolla.


"Mun porkkanasta tuli vähän tommonen iso."


Kaiken tarvikehömpötyksen jälkeen voin vain todeta sen, että oikeasti ei tarvita ikinä mitään  ihmeellistä. Pahvilaatikosta on iloa pitkäksi aikaa. Se voi olla sänky, tuoli, auto, laiva, kauppa, kioski tai sairaala. Ja senkin voi koristella.


"BRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!"

Meiltä ei taida nyt päästä pihalta pois. Lumihommiin. *<:) 

Ja jaajuu! Se on vuosipäivä tänään! Nyvvastahuamasin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit merkin itsestäsi. :)